Kuten kaikessa viestinnässä, myös web-sivuja tehtäessä on ensin ratkaistava, mikä viesti lukijalle tahdotaan tarjota. Sen perusteella valitaan käytettävä materiaali: sanat, kuvat ja mahdolliset muut välineet, joilla viesti esitetään.
Perinnäisesti viestintä on syntynyt tarpeesta kertoa jokin viesti jollekin yleisölle. Nykyään, informaatioyhteiskunnan aikakaudella suuri osa viestinnästä syntyy tarpeesta viestiä; suurin osa kotisivuista sisältää tietoa, jolla on merkitystä vain tuottajalleen.
Suosittu kotisivun malli on kertoa pari faktaa itsestään ja listata sadoittain kivoina tai hauskoina pitämiään linkkejä. Tällöin luodaan hyvin vähän uutta tietoa ja runsaasti pseudotietoa, pelkkiä viittauksia tietoon.
Monet surffaajat kiitävät netissä häiriintyneen kiireisesti, pysähtyen todella lukemaan vain pientä osaa selaamistaan sivuista. Jotkut seuraavat aina sivun ensimmäistä linkkiä toiselle sivulle, sieltä taas ensimmäistä linkkiä jne. - koskaan palaamatta sivulle, jolta aloittivat. Vain äärimmäisen harvat dokumentit luetaan alusta loppuun.
Eräs suuntaus verkon sisältötuotannossa pyrkii sitomaan lukijat omalle sivustolle. Jos käyttäjä voi vapaasti koska tahansa poistua sivulta, hänet on joka lauseella houkuteltava lukemaan vielä seuraava lause tai klikkaamaan linkkiä seuraavalle sivulle. Muille sivustoille johtavia linkkejä vältetään, koska pelätään käyttäjän lähtevän niitä seuraten pois. Vastakkainen lähtökohta voisi olla puhtaan tiedon tarjoaminen, sellaisena kuin se on, esimerkiksi yksinkertainen linkkilista. Tällöin lukija voi kokea, että tiedosta on vaikeaa saada otetta ja että sivun tekijä ei itse tuo tietoon mitään lisäarvoa.
Kompromissina edellisistä saadaan viesti, joka pitää minkä lupaa. Lukijaa voi houkutella otsikoin ja alkusanoin, jos todella on tarjoamassa lupaamaansa tietoa. Useimmiten parhaat sisällöt syntyvät yhdistelmästä omaa tuotantoa ja linkkejä muille sivuille. Toisaalta weblogit eli blogit, jotka tarjoavat juuri kyseistä yhdistelmää, voivat olla aika sekavia, jos niillä ei ole selkeätä teemaa tai rajattua aihealuetta.
Jokainen on varmaankin Internetissä törmännyt valtavaan tiedon määrään, josta vain pieni osa on oikeasti kiinnostavaa. Jos ei itselleenkään osaa selvittää, mitä tietoa tarjoaa tai miksi, voi miettiä sen merkitystä muille. Puhuminen on hopeaa, mutta joskus on syytä muistaa, mitä vaikenemisesta sanotaan.