Itse kukin tekee silloin tällöin kirjoitusvirheitä. Ihmisten kielillä viestittäessä virheet ovat harvoin kohtalokkaita; joskus niitä ei kukaan edes huomaa. HTML-kieltä tulkitsevat koneet, jotka ymmärtävät vain oikein kirjoitettua ja loogista kieltä. Vanhemmat HTML-versiot antoivat selaimelle mahdollisuuden tulkita virheellisen dokumentin parhaan ymmärryksensä mukaan. Selainten tulkinnat tietenkin poikkesivat toisistaan, mistä syystä sivut saattoivat toimia eri selaimissa hyvinkin eri tavalla. (Surullisen kuuluisa esimerkki on puuttuva taulukon lopputagi </table> - Internet Explorer osaa yleensä näyttää sivun oikein, vaikka taulukon lopputagi puuttuisikin, mutta Netscapella saattaa näkyä vain tyhjää.)
Uudet, XML:ään perustuvat XHTML-versiot määrittelevät virheiden
käsittelyn toisin: jos XHTML-tiedosto lähetetään
application/xhtml+xml
-tyyppisenä ja se
sisältää virheitä, selain ei saa
näyttää tiedoston sisältöä
vaan sen pitää ilmoittaa virheestä.
XHTML:ää tukevat selaimet (esim. Mozilla) ovatkin
hyvä apu sivujen tekijälle, koska ne tarkistavat sivun
oikeellisuuden aina sivua katsottaessa. Toinen mahdollisuus on
käyttää oikolukijaohjelmaa tarkastamaan dokumentti
ja huomauttamaan virheistä.
Tehtävään voi käyttää esimerkiksi jotakin netistä löytyvää ilmaista validointipalvelua. Validaattori ajaa sille ilmoitetun dokumentin SGML- tai XML-jäsentimen läpi ja vertaa dokumenttia valittuun dokumenttityyppiin (esimerkiksi HTML 4.01 Transitional, XHTML Basic, HTML 2.0 tms). Jäsennin huomaa esimerkiksi standardin vastaiset, väärin kirjoitetut ja väärässä paikassa sijaitsevat tagit sekä puuttuvat lopputagit tai lainausmerkit.
Monien validaattorien antama palaute on niihin ensi kertaa tutustuvalle varsin vaikeaselkoista, mutta esimerkiksi Lehtori kertoo ongelman selväksi suomeksi. Englannin kieltä taitavalle esimerkiksi W3C Markup Validation Service on mainio apuväline.