Harvat, tarkkaan valitut värit voittavat yleensä liiallisen väriloiston. Kontrastit ja vastavärit vaikuttavat sivun luettavuuteen.
Kotisivuja voisi verrata karamellipusseihin kaupan hyllyssä. Niistä yritetään tehdä toinen toistaan värikkäämpiä ja kuvioidumpia, mutta harva kieltänee Fazerin sinisen pelkistetyn kaksivärisen pakkauksen vetovoimaa.
Graafisen suunnittelun parissa työskentelevät ihmiset ovat oppineet, että sivun voi suunnitella ensin mustavalkoisena, ja lisätä värit viimeiseksi. Tällöin suunnittelussa säilytetään riittävä kontrasti eri elementtien välillä.
Web-sivuille värejä valittaessa monet suosivat vaaleaa taustaa ja tummaa tekstiä. Myös päinvastaisella asettelulla voi päästä tehokkaaseen vaikutelmaan, kunhan taustan ja tekstin välillä on riittävä kontrasti.
Monissa selaimissa on mahdollisuus käyttää lukijan itse valitsemia taustan, tekstin ja linkkien värejä, sivun tekijän valitsemista välittämättä. Tämä ei kuitenkaan vaikuta sivulla olevaan grafiikkaan tai tekstiin, jonka väriä on muutettu erillisellä komennolla. Koska kirjasimen värin vaihto saattaa aiheuttaa ongelmia, siihen pitää aina löytyä painava syy.
Yli 16 miljoonaa värisävyä käyttävä kuvatiedosto on huomattavasti esimerkiksi 256-väristä suurempi. Näytöllä, joka ikänsä tai asetustensa vuoksi ei pysty näyttämään kuin 256 väriä kerrallaan, 16 miljoonan värin kuva näyttää usein huonolta, kun kuvan sisältämiä värisävyjä vaihdetaan "lähimpiin käytössä oleviin" sävyihin. Webissä julkaistavien kuvien värimäärää onkin tapana karsia alle 256:n. Yleisesti käytetään 216 värin palettia, joka saadaan annettaessa kullekin perusvärille (punainen, vihreä, sininen) heksaväriarvoja 00, 33, 66, 99, CC, FF (desimaalilukujärjestelmässä 51:n kerrannaisia: 0, 51, 102, 153, 204, 255). Esimerkiksi sininen on 0000FF, keltainen FFFF00 ja tumman harmaa 666666. Näin saadaan aikaan ns. Color Cube tai web-safe palette. Useat selaimet muuttavat kaikki värit näihin Color Cube -arvoihin, mikäli käytetään 256-väristä näyttötilaa.
Usein värejä valittaessa unohdetaan, että esimerkiksi punavihersokeus on yllättävän yleistä. On olemassa muitakin värisokeuden muotoja, minkä vuoksi kaikkien parasta ajatteleva sivuntekijä ei käytä värejä niin määräävässä asemassa, että värejä näkemätön ei ymmärrä sivun sanomaa.