Web-sivut perustuvat HTML-kieleen (Hypertext Markup Language). Se on merkintäkieli, jonka avulla voidaan merkitä tiedon rakennetta. HTML sisältää paljon esitystapaan liittyviä asioita, esim. mahdollisuuksia merkitä tekstin kokoa, korostuksia, listoja, linkkejä, sijoittaa dokumenttiin kuvia jne. Nämä ohjeet ovat usein suhteellisia, esimerkiksi suurempaa tekstiä haluttaessa ei voida määrätä tarkoin, kuinka paljon suurempaa tekstin tulisi olla. Jotkut seikat voidaan määrätä tarkasti, esimerkiksi kuvan leveys ja korkeus pikseleinä. Ulkoasun ja esitystavan muotoiluun kannattaa käyttää HTML:n sijaan erillisiä CSS-tyylitiedostoja.
HTML koostuu usein englannin kielestä
johdetuista komennoista, elementeistä, joita
merkitään tageilla. Tagit erotetaan muusta
tekstistä <- ja
>-merkeillä. Useilla
elementeillä on sekä alku- että lopputagi. Jotkut
elementit ovat "tyhjiä" eli niitä merkitään
vain yhdellä tagilla.
Esimerkiksi ylimmän tason otsikko voidan merkitään
elementillä h1, tekstikappale
elementillä p ja rivinvaihto elementillä
<br />.
Elementeillä h1 ja p on sekä alku- että lopputagi.
Tyhjän elementin br loppumista ilmaiseva kauttaviiva on
XHTML:ää käytettäessä ainoan tagin
sisällä:
<h1>otsikko</h1> <p>kappale, joka sisältää <br /> rivinvaihdon.</p>
Vanhemmissa HTML-versioissa rivinvaihtoa merkittiin tagilla <BR> ilman tyhjästä elementistä kertovaa kauttaviivaa. Vanhoissa versioissa oli myös mahdollista jättää lopputagit merkitsemättä tietyiltä elementeiltä.
HTML ei suinkaan ole valmis. Se kasvaa ja muuttuu jatkuvasti; uusia elementtejä keksivät sekä web-sivujen tekjät että selainohjelmien valmistajat. Kielen kehitystä ohjailee W3C, kehityksessä mukana olevien yritysten konsortio. Uusin W3C:n suosittelema HTML-versio löytyy osoitteesta http://www.w3.org/TR/html/.
Alun perin HTML perustui SGML-metakieleen, mutta vuosituhanteen vaihteen paikkeilla siitä kehitettiin XML-yhteensopiva versio, XHTML. Uusimmissa (X)HTML-versioissa pyritään vielä aiempia versioita enemmän erottamaan tiedon rakenne ja esitystapa toisistaan ja mahdollistaa pääsy samaan materiaaliin hyvinkin erilaisilla päätelaitteilla (normaalin tietokoneen lisäksi esimerkiksi matkapuhelimet, kämmentietokoneet jne.)